Aloitetaampa edellisestä viikonlopusta. Se oli mahtava. Hostperheeni halusi viedä minut mökillensä, pikkuruiseen kylään Esipyreneille. Lähdimme lauantaiaamuna ajelemaan kohti tuota ylvästä vuoristoa. Ensimmäinen pysähdyksemme oli keskiaikainen linna, nimeltään Castillo de Loarre. Kyseinen linna on reilun tuhat vuotta vanha ja myös Orlando Bloomin tähdittämän elokuvan (Kindom of heaven, 2005) kuvauspaikka. Minä, historiafriikki, olin kuin taivaissa, kun sai päästää mielikuvituksensa laukkaamaan ympäri oikeaa, aitoa linnaa, jossa on astellut samoilla lattioilla ja poluilla tuhat vuotta sitten ritarit, kuninkaalliset, munkit ja maalaiset. Tästä turistikierroksesta sain enemmän irti kuin aikaisemmista opastetuista kierroksista, koska espanjankielisen oppaan lisäksi minulla oli kädessäni englanninkielinen audio-opas.
Pieneen kylään, Anzánicoon, päästyämme söimme lounaan ja nukuimme siestat. Täällä oon ottanut niin monet nokoset, ettei laskuissa pysy. Kieli, uudet asiat ja kaikki mitä ympärilläni tapahtuu väsyttää yllättävän paljon. Siestojen jälkeen ajoimme noin 50 minuttia Jacaan, kaupunkiin, joka on kuuluisan pyhiinvaellusreitin, Camino de Santiagon, varrella. Se on niin kaunis ja tunelmallinen. Kauniit, vanhat rakennukset, kapeat kadut ja vuoret ympärillä... mitä muuta voi toivoa? Söimme päivällisen/illallisen kymmenen aikoihin ja palasimme kylään ja nukuimme sikeästi yön yli.
Aamulla heräsin elämäni ensimmäistä kertaa kukon kieuntaan. Toisia seurueestani se ärsytti, mutta itse olin ihan innoissani: Olen niin maalla! Ammupala, ajomatka kahteen luostariin; todella vanhaan (n. 1000 vuotta) ja vähän nuorempaan. Taas sain kunnon annoksen Aragonilaista historiaa! Sen jälkeen mökille, syömään ja takaisin Zaragozaan, kotiin pitkien siestojen jälkeen. Se oli hyvä viikonloppu! Sunnuntai-iltana menin väsyneenä ja onnellisena nukkumaan miettiessä seuraavan päivän kulkua.
Maanantaina tapahtui Skype keskustelu, jota olin odottanut pitkään. Mun ihana isosiskoni Etelä-Afrikasta oli vihdoin saanut nettiyhteyden ja me saatiin jutella melkei kaksi tuntia! Mulla on häntä niin kova ikävä. Saaralla menee tosi hyvin. Se oli tärkeintä kuulla! En malta oottaa seuraavaa kertaa kun nähdään! Tälläsinä taukoina sitä tajuaa kuinka tärkeitä kaikki mulle on!
Maanantai oli myös kolmen ihanan ihmisen syntymäpäivä. Valitettavasti en päässyt viettämään rakkaan veljeni syntttäreitä enkä myöskään ihanan serkkuni päivää, mutta ystäväni Lina Suomesta oli sentään paikalla onniteltavana. Sekaisten suunnittelujen ja säätöjen jälkeen saimme järjestettyä yllätysjuhlat vaihtariporukalla Linalle. Se onnistui kuin onnistuikin! Tyttö yllättyi ja ilahtui ja se on kaikista tärkeintä. Meillä oli tosi hauskaa ja ajattelin silloin miten onnekas/siutattu olenkaan, että oon saanut niin ihania vaihtareita jakamaan nämä kokemukset mun kanssani!
Tiistaina ei tapahtunut koulun lisäksi muuta kuin kahden tunnin ketävä Facetimehetki ihanan ja rakkaan, slovakialaisen ystäväni Lucian kanssa. Näin myös kultaisen äitini kasvot! Miten ikävä mulla onkaan teitä kaikkia tukijoukkoja Suomessa! Keskiviikon oli tarkoitus olla aivan tavallinen päivä, mutta koulumatkalla ratikassa sain ilman mitään varoitusta yhtäkkiä jonkinlaisen paniikkikohtauksen. Valahdin valkoiseksi ja hikiseksi, en kuullut enkä nähnyt mitään, en pystynyt seisomaan. Halusin vain pois siitä väkijoukosta. Koko terveyteni petti hetkeksi. Onneksi olin mun ihanan hostsiskoni ja tämän kavereiden seurassa ja he pitivät musta huolen kun pääsin ratikasta ulos. Mut haettiin koulusta pois kotiin ja lepäsin koko loppupäivän tarkkaillen vointiani. Halusin olla kunnossa, koska seuraavana päivänä oli tiedossa matka, jota olin odottanut koko vaihtoni ajan. Onneksi kohtaus oli vain ohimenevä ja olen täällä ihmisten keskellä, jotka on mun tukena ja apuna kaikessa. Nyt olen kunnossa. Saa muistaa rukouksin, ettei kohtaus ollut ensimmäinen monista vaan ainutkertainen meltdown. En tiiä syytä tapahtuneeseen, mutta pääasia on, että oon nyt kunnossa.
Torstaiaamuna lähdin täysissä voimissani Zaragozan juna-asemalta Madridia kohti. Espanjan pääkaupunki on suuri kuin mikäkin enkä siellä olon aikana saanut siitä nähdä kuin pikkuruisen välähdyksen. Syy matkaan oli siellä järjestetty konfferenssi kaikille Commeiuksen kautta Espanjaan lähetetyille vaihto-oppilaille. Menin sinne kavereideni kanssa ja palasin muutama ystävä rikkaampana takaisin. Paikalla olleiden tarkkaa määrää en osaa sanoa, mutta veikkaukseni hipoo kahtasataa vaitaria. Meidät jaettiin kuuteen ryhmään, noin kolmenkymmenenhengen porukoihin, vapaaehtoisten vetäjien ohjaukseen. Ryhmässä käsoteltiin asioita ja tunteita, joita olemme jo kokeneet ja joita tulemme vaihtomme aikana ja jopa sen jälkeen kokemaan. Uskon, että siellä läpikäydyt asiat tulee olemaan mulle avuksi tulevaisuudessakin. Sain tämän kahden päivän aikana monta uutta tuttavuutta. Ei siinä ajassa sydänystäviä ehdi tekemään, mutta monta värikästä persoona sain kohdata. Voikun olisin saanut enemmän aikaa heidän kanssaan, mutta onneksi on Facebook!
Pääsimme torstai-iltana opastetulle kierrokselle Madridin keskustaan, mutta valitettavaa oli, että koko kierroksen aikana teimme vain kaksi pysähdystä; Estadio Santiago Bernabeu, eli Real Madridin kotikentälle ja Espanjan kuninkaalliseen linnaa. Ei siinä kovin laajaa kuvaa saanut, mutta kyllä se on parempi kuin ei mitään!
Parasta tässä viikossa ja varsinkin kahdessa edellisessä päivässä oli se, että mun espanjan kielitaito on parantunut huomattavsti! Kaikki ne asiat, joita olen opiskellut ja yrittänyt painaa mieleen espanjankieleen liittyen viimeisten vuosien aikana asettui ensimmäistä kertaa mun suuhun ja sain sanottuani asiani ymmärrettävästi. Se on ihan hirveen ihana tunne! Musta tuli ensimmäistä kertaa tosi puhelias tällä vieraalla kielellä puhuessa. Jopa mun hostperheeni sanoi, että mun espanja on huomattavan parempaa! Toivoa on! Ehkä oikesti puhun vielä joskus tätä kieltä sujuvasti. Mulla on ollut nimittäin epäillykseni itsenäini kohtaan.
Kokonaisuudessa voin todeta, että todella hyvin menee. Tänään alkaa ne paljonpuhutut fiestat, jotka kestää kymmenen päivää tämän kaupungin pyhimyksen kunniaksi. Saa nähdä, mitä tästäkin viikosta tulee! Innolla odotan asioita, joita en ole vielä kokenut. Nimittäin, jos nämä asiat, joista olen jo kokenut saa mut nïn innostuneeksi, tuskin maltan odottaa, mitä muuta elämällä ja Jumalalla on mulle varastossa!
ps. Tänään meen muuten ensimmäistä kertaa kirkkoon. Sen nimi on Iglesia Betel. Oon innoissani siitä, että pääsen tapaamaan muita Jeesusta rakastavia ihmisiä! Jee!
pps. Kiitos jos oikesti jaksoit lukea tänne saakka, koko tämän kilometrin pituisen sepityksen ajatuksistani ja kokemuskistani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti