Vaikka olenkin suositussa lomakohteessa, Espanjassa, käyn koulua. Suurta, vanhaa koulua. Mua oltiin varoitettu, että kyseinen Instituto de Miguel Catalan on suuri kuin labyrintti ja vanha kuin vankila. Ennakko-odotukset eivät siis varsinaisesti olleet alunperinkään kovin ihmeelliset. Rakennuksena koulu on valtava ja tänään eksyin käytävillä ensimmäistä kertaa, mutta selvisin hengissä. Itse en vielä edes tiedä missä ruokala (cafeteria) sijaitsee, koska kaikki syövät eväänsä ulkona. Se on suuri helpotus, koska tänään alkoi home ottaa jo henkeen. Tunnit kestävät noin 40-50 minuuttia, mikä on mukavaa, koska tunnin vaihtuminen nopeasti virkistää. Opettajat ovat erilaisia opetustyyliltään kuin Suomessa. Vuorovaikutusta oppilaiden kanssa ei juuri ole. Eräs opettaja tosin on hyvinkin innokas kysymään niitä ja näitä Suomeen liittyen. Mikäs siinä, ihan mukavaahan se on, mutta ongelmana on, että kysymykset tulee kovaa vauhtia ja espanjaksi. Siinä hymyilen siis koko luokan edessä ja pyydän toistamista kolmatta kertaa. Mutta kyllä tämä tästä. Välillä tuntuu toivottomalta kielen suhteen. Tiedän, että tosi moni odottaa mun puhuvan sujuvasti palatessani suomeen, joten paineita on oppia. Mutta iloinen asia on se, että eilen alkoi vasta toinen viikkoni tässä erilaisessa kulttuurissa ja hyvin erilaisessa kielessä. Ehkä tämä vielä tästä lähtee. Onneksi mulla on ihanan avulias perhe, jolta voin kysyä apua milloin vain.
Tapahtuu täällä kuitenkin onneksi muutakin kuin koulu. Viikonloppuna katedraalikierroksen lisäksi lähdin lauantaina Linan (suomalainen vaihtari tyttö, samasta koulusta kuin minäkin) kanssa Puerto Veneciaan, joka on valtavan, valtavan, valtavan suuri ostoskeskus. Sen keskellä on tekojärvi. Kyllä, järvi. Meillä oli oikein muvaka ilta. Shoppailtiin oikein urakalla. Ainakin Lina toi mukanaan oikein hienon saaliin. Itse rakastuin Primarkiin, mikä on todella petollinen kauppa. Ostin kaksi huivia ja töppöset sisäkengiksi kotiin. Maistoin sinä kauniina lauantai iltana myös ensimmäistä kertaa churroa, mikä on kuuluisa, espanjalainen herkku. Samana päivänä ihana, höpsö ystäväni Inkeri oli lähettänyt mulle viestin, jossa pyysi mua maistamaan puolestaan churroa ja infota sitten onko hyvää vai onko se suosittua turhaan. Ja vastaus on, että ei ole turhaan. Oikein hyvää, onhan sitä parempaakin herkkua tullut maistettua, mutta ihan hyvää se on (tämä tässä siis vastauksena Inkulle). Sunnuntaina menin perheeni kanssa lähipiirin tapahtumaan isoon puistoon ja olin läkähtyä kuumuudesta, koska mittari näytti ainakin 35 astetta.
Café con leche y un churro por favor!
Tälläistä on mun elämäni täällä. Hyvin menee pikku väsymystä lukuunottamatta! nbsp;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti