Esta vez voy a escribir en español, finalmente. Mucha gente me ha dicho que mi blog tiene que tener algo en español por qué estoy en España y es muy lógico que mis textos tengan un parte en esta lengua interesante. Pero el problema es que soy especialmente perezosa y siempre estoy un poco cansada cuando estoy escribiendo. Pero ahora cuando mi intercambio esta casi al final (en 3 días me voy) me he sentado enfrente del ordenador para enseñaros que he aprendido mucho durante estos tres meses. No solo de español, tambien de la vida. Me gusta español mucho y lo quiero estudiar mas en el futuro. Es un idioma bonito y estoy contenta de haberlo aprendido más.
Cuando llegue aqui, mi español era horroroso. La habia estudiado mas o menos un año en la escuela pero no podia usar esta lengua sin problemas. Al principio hablaba en "spanglis" (spanish, english) con mi familia. Las dos primeras semanas fueron bastante dificiles para mi. Yo estaba super cansada todo el tiempo porque un nuevo idioma puede cansarte muchísimo. También hacia muy buen tiempo, mucho calor y sol, a lo que no estaba acostumbrada. Pero en el mismo tiempo estaba entusiasmada de estar finalmente en este país curioso y bonito.
Fuimos a Madrid despues de algunas semanas y allí conocí mucha gente intresante de todo el mundo. Los dos días qué pasabamos en la capital de España fueron geniales. Me gustó mucho. Cuando llegue a Zaragoza despues de los dos días, mi familia española me dijo que yo había mejorado mucho con mi español en Madrid. Estaba muy contenta. Creo que allí obtuvé mas confianza en mí misma cuando tenía que hablar en español.
En Zaragoza la vida es muy diferente que en Finlandia. En los primeros meses hacía muy buen tiempo que era maravilloso y mucho mejor que en mi país. Mis amigos finlandeses y yo pasabamos mucho tiempo fuera al Sol y disfrutando del calor. Era un poco divertido cuando la gente española llevaba ropas calientes, como vaqueros y manga larga, cuando yo y mis amigos todavía llevabamos shorts y camisetas de tirantes. Era obvio que no eramos de España. Todavía alguna gente que puede hablar en ingles me habla en la lengua internacional porque soy mucho más rubia qué los españoles. Cuando alguien me habla en ingles me gusta contestale en español.
La cosa más importante para mi siempre ha sido la familia. Soy muy cercana con mis padres y hermanos de Finlandia y los echo de menos. Es por esto que antes de llegar aqui estaba un poco nerviosa por saber como mi familia española iba a ser. Pero desde el primer día he pensado qué mi familia española es la mejor que podía tener aquí. Creo que ahora tengo dos padres, dos madres y cinco hermanos. Estoy muy agradecida a mi familia española. Yo se que estais leyendo este texto y quiero decir; ¡gracias! Sois los mejores. De verdad. Sin vosotros mi intercambio no podría ser tan bueno.
Me he enamorado de este país. España es bonita, interesante, ruidosa, llena de color y de gente majísima. Aunque estoy entusiasmada de volver a casa (a un país increíble y tranquilo, a Finlandia) voy a echar de menos España. Estoy muy contenta de haber venido aquí. ¡Gracias a todos los que he conocido y con quien he estado durante estos tres meses! ¡Gracias a mis amigos finlandeses, sois mis favoritos! ¡Gracias a nuestra profesora, Marisé, por toda la ayuda! ¡Gracias a mi familia española y finlandesa! ¡Gracias a las otras alumnas de Commenius en nuestro instituto! ¡Gracias a la gente del Miguel Catalán! ¡Gracias a todos por todo!
Vuelvo a casa. ¡Qué bien! ¡Adios España, nos vemos muy pronto! ¡Hola Finlandia, te he echado de menos!
Tällä kertaa aijon kirjoittaa espanjaksi, vihdoinkin. Moni on sanonut minulle, että blogissani pitäisi olla jotain espanjaksi, koska olen Espanjassa ja on loogista, että teksteissäini on pieni osa tätä mielenkiintoista kieltä. Mutta ongelmana on, että olen erityisen laiska ja olen aina vähän väsynyt kun kirjoitan blogiani. Mutta nyt, kum vaihtoni on melkein lopussa (kolmen päivän päästä lähden) olen istuutunut tietokoneen eteen ja aloittanut todistamaan, että olen oppinut paljon näiden kolmen kuukauden aikana. En pelkästään espanjan kielestä, vaan myös elämästä. Mä pidän espanjasta paljon ja haluan opiskella sitä tulevaisuudessakin. Se on kaunis kieli ja olen tyytyväinen että olen oppinut sitä enemmän.
Kun saavuin tänne, espanjani oli kamalaa. Olin opiskellut sitä noin vuoden koulussa, mutta en pystynyt käyttää sitä ilman ongelmia. Alussa puhuin perheeni kanssa spanglishia (sanish, english). Ensimmäiset viikot olivat melko vaikeita minulle. Olin super väsynyt koska uusi kieli voi väsyttää kovasti. Oli myös hyvä sää, oli kuuma ja aurinko paistoi, mihin en ollut tottunut. Mutta samaan aikaan olin innoissani, että olin vihdoin tässä mielenkiintoisessa ja kauniissa maassa.
Menimme Madridiin muutaman viikon kuluttua ja siellä tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä ympäri maailmaa. Kaksi päivää. jotka vietimme Espanjan pääkaupungissa olivat loistavia. Pidin kovasti. Kun saavuin Zaragozaan kahden päivän kuluttua, espanjalainen perheeni sanoi, että olin parantanut hurjasti kielitaitoani. Luulen, että siellä sain lisää itseluottamusta espanjaa puhuessa.
Zaragozassa elämä on hyvin todella erilaista kuin Suomessa. Ensimmäisten kuukausien aikaan oli todella hyvä sää, mikä oli mahtavaa ja paljon parempi kuin minun maassani. Suomalaiset kaverini ja minä vietimme paljon aikaa ulkona auringossa ja nauttimassa lämmöstä. Oli aika huvittavaa, kun espanjalaisilla oli lämpimiä vaateita yllään, farkkuja ja pitkähihaisia paitoja, kun minä ja kaverini vielä pidimme shortseja ja T-paitoja. Oli selvää, ettemme olleet Espanjasta. Vieläkin jotkut, jotka osaavat puhua enkkua puhuvat minulle tuolla kansainvälisellä kielellä, koska olen paljon blondimpi kuin espanjalaiset. Kun joku puhuu minulle englantia, tykkään vastata espanjaksi
Mulle lukio on kaikista erilaisin asia Suomen ja Espanjan välillä. Miguel Catalánin lukio on kaksi kertaa suurempi kuin Cygnaeus-lukio. Täällä koulurakennus on tosi iso ja vanha. Espanjan siskoni sanoo, että se on kuin labyrintti ja siinä hän on oikeassa. Tässä koulussa parhaat asiat ovat ihmiset ja lyhyet oppitunnit (vain 50 minuuttia, Suomessa 90 minuuttia). Mutta mulla on kova ikävä kouluuni rakastamaani Suomeen. Olen innoissani palaamisestani minun lukiooni, mutta minulle tulee ikävä tätä aikaa, näitä kolmea viimesitä kuukautta.
Kaikista tärkein asia minulle on aina ollut perhe. Olen todella läheinen suomalaisten vanhempieni ja sisarusteni kanssa ja mulla on heitä ikävä. Sen takia ennen tänne tuloani olin vähän hermostunut saada tietää, millainen Espanjan perheeni tulisi olemaan. Mutta ensimmäisestä päivästä lähtien olen ajatellut, että espanjalainen perheeni on paras mahdollinen, mikä voi olla. Luulen, että nyt minulla on kaksi isää, kaksi äitiä ja viisi sisarusta. Olen hyvin kiitollinen espanjalaiselle perheelleni. Tiedän että olette lukemassa tätä tekstiä ja haluan sanoa; kiitos! Olette parhaita. Oikeasti. Ilman teitä vaihtoni ei olisi yhtä hyvä.
Olen rakastunut tähän maahan. Espanja on kaunis, kiinostava, äänekäs, täynnä väriä ja erittäin mukavia ihmisiä. Vaikka olenkin innoissani menossa kotiin (ihmeelliseen ja rauhalliseen maahan, Suomeen) minulle tulee ikävä Espanjaa. Olen iloinen, että tulin tänne.. Kiitos kaikille keihin olen tutustunut ja kenen kanssa olen ollut näiden kolmen kuukauden aikana! Kiitos suomalaisille kavereille, olette lemppareitani! Kiitos meidän opettajallemme, Marisélle, kaikesta avusta! Kiitos espanjalaiselle ja suomalaiselle perheelleni! Kiiros toisille Commenius vaihtareille koulussamme! Kiitos Miguel Catalánin ihmisille! Kiitos kaikille kaikesta!
Palaan kotiin. Ompa ihanaa! Hei hei espanja, nähdään pian! Hei Suomi, mulla on ollut sua kova ikävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti