El día 42

Täällä mä olen oppinut arvostamaan asoita ja huomaamaan seikkoja, jotka ennen ei ole ollut mun näköpiirissä. Niinkuin oon jo useammassa postauksessa maininnut, olen huomannut kuinka moni tärkeä ihminen on mua odottamassa Suomessa ja kuinka monta uutta tärkeää ihmistä olen saanut tämän reissun aikana. Oon huomioinut ihanan, päivä päivältä syksyisemmän luonnon ja juuri täydellisen (ei liian kylmän tai kuuman) ilmaston. Olen päässyt soittamaan koulun pianoa ja laulamaan. Se tunne kun sain pitkästä aikaa paukuttaa koskettimia tunteella. Oon oppinut ymmärtämään kieltä paljon paremmin ja arvostamaan tätä mahdolisuutta olla täällä. Tämän viikon aikana mä olen näitä asioita erityisesti laittanut merkille. Ei mitkään aiheet, joista angstaan ole mitään niiden asioiden rinnalla, joista olen kiitollinen. Nyt mulla on hyvä mieli ja hieno fiilis. Alan pikku hiljaa ymmärtää miks oon täällä. Ylipäätään vaihto-oppilaana olemisen idea alkaa selvitä.

Tässä on mun paljon puhutut Lina ja Teresa. Ne on aika kivoja!

Nyt mulla on tällainen hehkutus fiilis; elämä on ihanaa, kukkasia lentelee kun yksisarviset piereskelee sateenkaaria! Istun mun ystäväni, Linan, vierassängyllä ja kirjotan pitkästä aikaa tietokoneella, joka sisältää erilliset näppäimen ä- ja ö-kirjaimille. Ompas virkistävää! Viikonloppu alkoi, vietin eilen kivan päivän suomalaisten kanssa ja tänään naurutäyteisen "tyttöjen illan" Teresan ja Linan kera. Eikä tätä elämän iloa vähennä myöskään fakta, että ruskan aika on saapunut vihdoin tänne leutoineen säineen ja keltaisine lehtineen. Tänä viikonloppuna aijon yllätys, yllätys nukkua paljon. Sunnuntaiksi on suunnitelmana vierailu katolilaiseen nuorten messuun.

 Näin meillä päin kiivetään puihin.

 Tämä kaikki kaunis löytyy Parque Grandesta. 

 Me olimme siis kävelyllä, kun Teresa inspiroitui kuvailemaan. Minä ja Lina saatiin hymyillä.

Tästä kuvasta näkee, miten mulla suurin piirtein menee tällä hetkellä. Tulee tunnelmat varmasti vaihtelemaan, mutta nyt nautin tästä ja haluan jakaa sen teidän kanssa. 

Moi, hei ja hola vain kaikille! Tuntuu, että aina haluan lopettaa mun kirjoittamisen samoihin sanoihin, joten käy lukemassa edellisiä höpötyksiäni, niin saat laajemman kuvan aloituksistani ja lopetuksistani. Haha! Niin kornilta ja naiivilta kuin tämä voikaan kuulostaa, niin nautitaan elämästä nyt kun ollaan elossa! jee.