Vietimme Tukholman lentokentällä yhteensä 9-10 tuntia ja kyllä väsytti! Meillä silti oli ihan mukavaa siinä rupatellessa ja nauraessa ja syödessä paljon tylsyyden seurauksena.
Barcelonasta matkustimme bussilla Zaragozaan. Stereotypia äänekkäistä espanjalaisista pitää paikkansa. Heti bussiin päästyämme joku laittoi jumputuksen päälle ja käsittämätön huuto täytti tilan. Mutta mun väsymyksen tilaa kuvasi se, että nukuin kuin pieni possu melusta huolimatta!
Perille päästyäni mua jännitti perheen tapaaminen erityisesti siinä väsymyksen asteessa joka vallitsi koko olemustani. Mutta lopulta kaikki meni tosi hyvin. Mun perheeni on todella ihana ja vieraanvarainen. He haluavat mun oppivan espanjaa ja haluavat myös olla apuna. He puhuu selkeästi ja hitaasti ja korjaavat mun puhettanu, kun siihen on tarve (eli jokatoisen sanan kohdalla). Nyt oon asettunut tänne. Jaan huoneen host siskoni kanssa, mutta tilaa on ihan tarpeeksi. Vaikka nyt on alussa paljon, paljon totuttelua uudenlaiseen arkeen ja kulttuuriin niin tiedän kuitenkin samalla, että kaikki menee hyvin. Kiitos kuuluu tälle hyvälle perheelle ja valtavalle henkiselle tuelle, jota saan iki-ihanasta Suomesta!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti